En saa nyt unta, joten päätin kirjautua sisään ja vaihtaa blogin teemaa tänne Sevillan kokemusrikkaaseen elämään sopivammaksi.
Valitsin teeman, joka kuvastaa vesivärimaalausta, jossa on kaikkia ihania lempivärejäni -punaista, lilaa, oranssia, pinkkiä läjässä siveltynä sekalaisesti ja päällekkäin paperille. Nämä voimavärit puolestaan kuvastavat värikästä ja vaihtelevaa elämääni täällä aurinkoisen sateisessa, vaihtelevasti riehakkaassa ja rauhallisessa, sekä toisaalta niin pienessä, mutta niin suuressa Andalusian kaupungissa, Sevillassa.
Tänään en ole lähtenyt kotoa kun vain läheisessä Lidlissä käymään ruokaostoksilla. Lidl on ainut kauppa, josta olen löytänyt raejuustoa ja kunnon pakastemarjoja. En ole jaksanut ajatellakaan, millaista olisi kävellä kadulla massiivisten pääsiäiskulkueiden ohitse, kun sitä tuskin pääsee eteenpäin kulkemaan niiden ihmismassojen ohi, jotka ovat saapuneet kadulle katselemaan Semana Santa-, eli pääsiäiskulkueita.
Palmusunnuntaina olin töissä, kun pääsiäiskulkueet alkoivat. Työpaikkani kun on aivan Sevillan katedraalia vastapäätä, jonka edestä kulkee noin 87 % kaikista pääsiäiskulkueista. Iltapäivä oli siis aika hulinaa -Mucho jaleo!..
Olen tehnyt myöhäisiä iltavuoroja respassa suomalaisen kollegani Antin kanssa. On ollut ihan kivaa, kun olen saanut vastailla puhelimeen, mitä normaalisti en uskalla pomon nähden tehdä, heheh. Muuten illat ovat aika tylsiä, kun useimmat check-in:t on jo tehty ja asiakkaat saatettu huoneisiin. Illalla eniten saa olla tekemisissä ns. ulkoisten asiakkaiden kanssa, eli niiden, jotka tulevat meidän upealle kattoterassille tai moderniin lobby-baariin drinkeille. Kattoterassistaan EME tunnetaankin ehkä parhaiten, sillä sieltä näkee tunnelmallisen, yöllisen Katedraalin ja sen kellotornin sellaiselta lähietäisyydeltä, että monet sanovat lähes pystyvänsä koskettaa tätä maailman suurinta katolilaista kirkkoa. Hotellin imagon takia terassille ei saa viedä järjestelmäkameroita tai sinne ei saa nousta naamiaisasussa, tai muussa huomiota herättävässä asussa tai asusteissa.
Nyt odotan vain kauhulla, mitä loppuviikosta tulee kun menen taas töihin ke-su. Ainakin tyttöjen tulisi olla asiakaspalvelutöissä hienoina mekot päällä, sekä korkokengät jalassa to-su pääsiäisen kunniaksi.
Harmi kun täällä ei saa mämmiä vaniljajäätelön kera, kyllä maistuisi! Nyt on ollut muutenkin pikkuisen ikävä Suomeen. Ikävä oikeaa työtä, arkea ja perhettä, sekä ystäviä. Ei ole ollut aikaa löytää edes hyvää kuntosalia, tanssitunteja tai muuta mukavaa ajanvietettä, vaikka ulkona ollaan kyllä oltu lähes joka viikonloppu suomalaisella tyttöporukalla, siis tytöt + Erik.. :D Eikös se kuulu tähän opiskeluelämään?
Bueno bueno, pues ahora a dormir y a soñar con los angelitos... Sin jaleo, porfi ! :)
maanantai 25. maaliskuuta 2013
keskiviikko 20. maaliskuuta 2013
Moikka taas!
Viettelen vapaapäivää nukkuen, syöden ja lenkkeillen.. Ah mitä luksusta se onkaan niin monen korkokengillä seistyjen työtuntien jälkeen!
Huomenna onkin sitten ohjelmassa toimistolla käymistä, kun tarvitsen lisää työvaatteita. Työvaatteina vastaanotossa on sellainen valkoinen kaavun mallinen tunika, joka ei todellakaan tuo mitään parhaita puolia esille, mutta ei toisaalta myöskään näytä mitään liikaa. Valkoisine housuineen työpuvun saa pestä suhteellisen usein, noin kerran viikossa. Myös kloori tai tahranpesuaine tulee tarpeeseen, sillä usein löydän sieltä täältä punaisia huulipuna-tahroja. Vastaanotossa maalataan huulet punaiseksi aina kello kolmelta iltapäivällä, joka selittää tahrat. ;)
Tällä viikolla olen tehnyt vuoroja respassa ja asiakaspalvelussa. Respassa harjoittelin asiakkaiden uloskirjautumista kollegani Jose Marian kanssa. Hän opetti minulle, kuinka huone laskutetaan ja milloin tulee laskuttaa aisiakasta. Jotkut ovat maksaneet etukäteen tai heitä on laskutettu välitysfirmasta.
Tein itse ensimmäisen check-outin tällä viikolla ja se meni hyvin. Ei saa tietenkään unohtaa kysyä asiakkailta, miten heidän vierailunsa hotellissa on sujunut. Nykyään pyydämme myös sähköpostiosoitteen asiakkailta uloskirjautuessa, jotta voimme lähettää kyselyn jälkikäteen.
Pero ahora,
buenas noches! :)
Viettelen vapaapäivää nukkuen, syöden ja lenkkeillen.. Ah mitä luksusta se onkaan niin monen korkokengillä seistyjen työtuntien jälkeen!
Huomenna onkin sitten ohjelmassa toimistolla käymistä, kun tarvitsen lisää työvaatteita. Työvaatteina vastaanotossa on sellainen valkoinen kaavun mallinen tunika, joka ei todellakaan tuo mitään parhaita puolia esille, mutta ei toisaalta myöskään näytä mitään liikaa. Valkoisine housuineen työpuvun saa pestä suhteellisen usein, noin kerran viikossa. Myös kloori tai tahranpesuaine tulee tarpeeseen, sillä usein löydän sieltä täältä punaisia huulipuna-tahroja. Vastaanotossa maalataan huulet punaiseksi aina kello kolmelta iltapäivällä, joka selittää tahrat. ;)
Tällä viikolla olen tehnyt vuoroja respassa ja asiakaspalvelussa. Respassa harjoittelin asiakkaiden uloskirjautumista kollegani Jose Marian kanssa. Hän opetti minulle, kuinka huone laskutetaan ja milloin tulee laskuttaa aisiakasta. Jotkut ovat maksaneet etukäteen tai heitä on laskutettu välitysfirmasta.
Tein itse ensimmäisen check-outin tällä viikolla ja se meni hyvin. Ei saa tietenkään unohtaa kysyä asiakkailta, miten heidän vierailunsa hotellissa on sujunut. Nykyään pyydämme myös sähköpostiosoitteen asiakkailta uloskirjautuessa, jotta voimme lähettää kyselyn jälkikäteen.
Pero ahora,
buenas noches! :)
perjantai 15. maaliskuuta 2013
Etenemistä havaittavissa :)
Minulla on oppimispäiväkirja aina mukana töissä. Olen kirjoitellut sitä käsin hiljaisina hetkinä tai puolestaan hetkinä, jolloin olen tuntenut olevani kaikkien tiellä.
Nyt olen päässyt muuttamaan uuteen asuntoon kahden kuukauden jälkeen. Asunto, jossa asuin ennen oli todella huono hengailua varten: internet ja oleskelutiat puuttuivat kokonaan! Nyt olen pääsemässä vauhtiin tämän blogin kanssa, hieman myöhässä kylläkin, mutta eikös se ole parempi kuin ei milloinkaan ? ;)
Minulla on oma huone, jossa on kirjoituspöytä ja kunnon sänky, sekä ISO vaatekaappi. Matkalaukut odottavat lattialla purkamistaan, kuten tuttua. Tänään ja huomenna on vapaapäivä, joten koulujuttujen ja bailaamisen lisäksi pyhitän ne tottakai huoneen siistimiseen ja organisointiin.
Meillä on Lindan kanssa kämppiksinä kaksi puolalaista tyttöä ja yksi ranskalainen. He ovat ihan mukavia tyyppejä ja kaikki puhuvat espanjaa. Täällä uudessa kämpässä on myös ihana keittiö ja valmisruokien sijaan tekee yhä enemmän mieli laittaa kotiruokaa, kun on kunnolla varustettu keittiö. Me asutaan toisella puolella jokea, Rio Guadalquiviria, joka erottaa Sevillaan kahteen osaan: Keskustaan ja vanhaankaupunkiin, sekä Trianaan, missä me asutaan. Flamencomusiikki ja -tanssi ovat kotoisin Trianasta ja täällä on tunnelmaliset kadut. On kiva sanoa, että tulee Trianasta. :)
Kerron vähän, miten töissä sitten menee...
Olen nyt ollut viimesen kuukauden respassa, ja kuten luitte ehkä aikasemmasta tekstistäni, oppimiseen on tarvittu pitkää pinnaa ja paljon työtunteja, 8 tuntia 5 kertaa viikossa.
Respassa olen tähän asti oppinut miljoonia asioita, tietysti espanjankielen lisäksi: Sanavarastoni on karttunut huomattavasti! Olen ylpeä itsestäni, sillä nyt huomaan jo ymmärtäväni Andalusian aksenttia paljon enemmän kuin ennen, ja yhä harvemmin joudun pyytämään ihmisiä toistamaan lauseita. Kehittymistä olen havainnut kuuntelemisen ja lauseiden tuottamisen lisäksi hotellin tuntemuksessani. Hotellissa on kolme hissiä: Recepción (vastaanotto), Fondo (pääty) ja Spa (hotellin spa:n viereinen hissi). Jokaisen hissin jokaisessa kerroksessa sijaitsevat huoneet ovat niin epäloogisesti järjestetty, että niiden tunteminen on vienyt aikaa ainakin tämän kaksi kuukautta! Nyt vasta osaan heittää lonkalta, mihin huoneeseen noustaan mistäkin hissistä. Missiota huonetuntemuksessa ei ole myöskään helpottanut se, että yhden kategorian huoneita ei ole koskaan kahta samanlaista, vaan neliömetrit ja sisustus sängyn muotoa ja korkeutta myöten vaihtelee joka ikisessä huoneessa.
Tähän on auttanut tietenkin se, että olen tehnyt nyt kolmisen viikkoa töitä asiakaspalvelun puolella, joka pitää sisällään asiakkaiden avustamista ja huoneisiin siirtymistä heidän seuranaan, sekä hotellin promoamista asiakkaille. Tässä tehtävässä saa pukeutua omiin, siisteihin vaatteisiin ja saa pitää korkokenkiä jalassa jos haluaa. Kahdeksan tuntia korkeat korot jalassa juosten portaita ylös alas on kyllä vähän liikaa, joten vaihtelen silloin tällöin kenkiä ergonomian vuoksi.
Näissä tehtävissä olen oppinut aika paljon, miten asiakasta tulee lähestyä ja kuinka heitä tulee puhutella viiden tähden hotellissa. Eilen hotellissa aloitti madridilainen Rafael, joka katsoo, kuinka teemme tehtävämme ja avustaa meitä oikeaoppiseen asiakaspalveluun. Hän opetti minulle ja työharjoittelukollegalleni, kuinka huoneet tulee tarkistaa siivouksen jälkeen ja yleiset tilat, kun käymme viemässä ennen ckeck-in-aikaa (klo. 15) huoneisiin promo-kirjeet ja kolmen ylimmän kategorian huoneisiin tryffelilautasen tervetuliaiskirjeineen. Nämä tulee jättää aina vain siivottuisiin huoneisiin.
Nyt lähdenkin tästä ulos, sillä aurinko paistaa ihanasti. Hasta ahora! Besos :)
Nyt olen päässyt muuttamaan uuteen asuntoon kahden kuukauden jälkeen. Asunto, jossa asuin ennen oli todella huono hengailua varten: internet ja oleskelutiat puuttuivat kokonaan! Nyt olen pääsemässä vauhtiin tämän blogin kanssa, hieman myöhässä kylläkin, mutta eikös se ole parempi kuin ei milloinkaan ? ;)
Minulla on oma huone, jossa on kirjoituspöytä ja kunnon sänky, sekä ISO vaatekaappi. Matkalaukut odottavat lattialla purkamistaan, kuten tuttua. Tänään ja huomenna on vapaapäivä, joten koulujuttujen ja bailaamisen lisäksi pyhitän ne tottakai huoneen siistimiseen ja organisointiin.
Meillä on Lindan kanssa kämppiksinä kaksi puolalaista tyttöä ja yksi ranskalainen. He ovat ihan mukavia tyyppejä ja kaikki puhuvat espanjaa. Täällä uudessa kämpässä on myös ihana keittiö ja valmisruokien sijaan tekee yhä enemmän mieli laittaa kotiruokaa, kun on kunnolla varustettu keittiö. Me asutaan toisella puolella jokea, Rio Guadalquiviria, joka erottaa Sevillaan kahteen osaan: Keskustaan ja vanhaankaupunkiin, sekä Trianaan, missä me asutaan. Flamencomusiikki ja -tanssi ovat kotoisin Trianasta ja täällä on tunnelmaliset kadut. On kiva sanoa, että tulee Trianasta. :)
Kerron vähän, miten töissä sitten menee...
Olen nyt ollut viimesen kuukauden respassa, ja kuten luitte ehkä aikasemmasta tekstistäni, oppimiseen on tarvittu pitkää pinnaa ja paljon työtunteja, 8 tuntia 5 kertaa viikossa.
Respassa olen tähän asti oppinut miljoonia asioita, tietysti espanjankielen lisäksi: Sanavarastoni on karttunut huomattavasti! Olen ylpeä itsestäni, sillä nyt huomaan jo ymmärtäväni Andalusian aksenttia paljon enemmän kuin ennen, ja yhä harvemmin joudun pyytämään ihmisiä toistamaan lauseita. Kehittymistä olen havainnut kuuntelemisen ja lauseiden tuottamisen lisäksi hotellin tuntemuksessani. Hotellissa on kolme hissiä: Recepción (vastaanotto), Fondo (pääty) ja Spa (hotellin spa:n viereinen hissi). Jokaisen hissin jokaisessa kerroksessa sijaitsevat huoneet ovat niin epäloogisesti järjestetty, että niiden tunteminen on vienyt aikaa ainakin tämän kaksi kuukautta! Nyt vasta osaan heittää lonkalta, mihin huoneeseen noustaan mistäkin hissistä. Missiota huonetuntemuksessa ei ole myöskään helpottanut se, että yhden kategorian huoneita ei ole koskaan kahta samanlaista, vaan neliömetrit ja sisustus sängyn muotoa ja korkeutta myöten vaihtelee joka ikisessä huoneessa.
Tähän on auttanut tietenkin se, että olen tehnyt nyt kolmisen viikkoa töitä asiakaspalvelun puolella, joka pitää sisällään asiakkaiden avustamista ja huoneisiin siirtymistä heidän seuranaan, sekä hotellin promoamista asiakkaille. Tässä tehtävässä saa pukeutua omiin, siisteihin vaatteisiin ja saa pitää korkokenkiä jalassa jos haluaa. Kahdeksan tuntia korkeat korot jalassa juosten portaita ylös alas on kyllä vähän liikaa, joten vaihtelen silloin tällöin kenkiä ergonomian vuoksi.
Näissä tehtävissä olen oppinut aika paljon, miten asiakasta tulee lähestyä ja kuinka heitä tulee puhutella viiden tähden hotellissa. Eilen hotellissa aloitti madridilainen Rafael, joka katsoo, kuinka teemme tehtävämme ja avustaa meitä oikeaoppiseen asiakaspalveluun. Hän opetti minulle ja työharjoittelukollegalleni, kuinka huoneet tulee tarkistaa siivouksen jälkeen ja yleiset tilat, kun käymme viemässä ennen ckeck-in-aikaa (klo. 15) huoneisiin promo-kirjeet ja kolmen ylimmän kategorian huoneisiin tryffelilautasen tervetuliaiskirjeineen. Nämä tulee jättää aina vain siivottuisiin huoneisiin.
Nyt lähdenkin tästä ulos, sillä aurinko paistaa ihanasti. Hasta ahora! Besos :)
Tilaa:
Kommentit (Atom)