Jueves Santo- Kiiras Torstai

Jueves Santona eli Kiiras Torstaina oli Kristuksen hautajaiset, joten kaikki naiset olivat pukeutuneina mustiin. Heillä oli myös perinteen mukaan päässään musta pitsihuntu kun miehet pukeutuivat mustaan pukuun.
Torstain on pääsiäisviikon tärkein ja luonnollisesti kiireisin päivä töissä. Kaupunki oli täynnä ihmisiä ja jos sattui liikkumaan kadulla samaan aikaan kun pääsiäiskulkueet, liikkuminen mihin tahansa suuntaan saattoi olla mahdotonta ja siksi työmatkaankin piti varata ainakin tunti lisäaikaa.

Kaupungilla oli aivan hirvittävä hulina. Töihin lähtiessäni minulla oli visio siitä, mitä laittaisin päälle asiakaspalvelutehtäviin. Se oli joka aamun haaste PR-hommissa. Sitten kun puen silitettyä hametta ylleni, lähtee vetoketju sijoiltaan.Voi sitä epätoivoa kun en löytänyt ainoita mustia housujani tai toista hametta, jota en tosin halunnut pukea ylleni. Minut valtasi epätoivon lisäksi valtava koti-ikävä ja yhtäkkiä tajusin kuinka rankat nämä 3 kuukautta ovat olleet. Ensimmäistä kertaa harjoittelun aikana purskahdin loputtomaan itkuun ja minusta tuntui, etten voi mennä töihin. Myöhästyin 45 minuuttia.

Töihin saapuessani ymmärsin, että minua harmitti eniten se, että joka ikisen aamun stressin aiheeni oli se, mitä pukisin päälle töihin kun pitää näyttää hyvältä ja asialliselta. Minua ärsytti aivan suunnattomasti myös se, ettei johtaja ikinä löytänyt aikaa keskustella kanssani työvuoroista, sillä olin halunnut jo pitkän aikaa vaihtaa respaan. Nyt minulla on luvassa vielä yksi viikko PR-iltaa ja sitten TOIVOTTAVASTI hän päästää minut respaan harjottemaan check-outia ja muuta tärkeää, joka on jäänyt vähemmälle näinä viikkoina.

Huomenna vanhempani saapuvat tapaamaan minua ja olen super onnellinen siitä! 4 päivää vapaata ja sukulaisvierailu virkistävät varmasti alakuloisen mielen ja sitten onkaan enää 6 viikkoa jäljellä! Yuhuuuuuu!

Mucho jaleo en la ciudad

En saa nyt unta, joten päätin kirjautua sisään ja vaihtaa blogin teemaa tänne Sevillan kokemusrikkaaseen elämään sopivammaksi.
Valitsin teeman, joka kuvastaa vesivärimaalausta, jossa on kaikkia ihania lempivärejäni -punaista, lilaa, oranssia, pinkkiä läjässä siveltynä sekalaisesti ja päällekkäin paperille. Nämä voimavärit puolestaan kuvastavat värikästä ja  vaihtelevaa elämääni täällä aurinkoisen sateisessa, vaihtelevasti riehakkaassa ja rauhallisessa, sekä toisaalta niin pienessä, mutta niin suuressa  Andalusian kaupungissa, Sevillassa.

Tänään en ole lähtenyt kotoa kun vain läheisessä Lidlissä käymään ruokaostoksilla. Lidl on ainut kauppa, josta olen löytänyt raejuustoa ja kunnon pakastemarjoja. En ole jaksanut ajatellakaan, millaista olisi kävellä kadulla massiivisten pääsiäiskulkueiden ohitse, kun sitä tuskin pääsee eteenpäin kulkemaan niiden ihmismassojen ohi, jotka ovat saapuneet kadulle katselemaan Semana Santa-, eli pääsiäiskulkueita.
Palmusunnuntaina olin töissä, kun pääsiäiskulkueet alkoivat. Työpaikkani kun on aivan Sevillan katedraalia vastapäätä, jonka edestä kulkee noin 87 % kaikista pääsiäiskulkueista. Iltapäivä oli siis aika hulinaa -Mucho jaleo!..

Olen tehnyt myöhäisiä iltavuoroja respassa suomalaisen kollegani Antin kanssa. On ollut ihan kivaa, kun olen saanut vastailla puhelimeen, mitä normaalisti en uskalla pomon nähden tehdä, heheh. Muuten illat ovat aika tylsiä, kun useimmat check-in:t on jo tehty ja asiakkaat saatettu huoneisiin. Illalla eniten saa olla tekemisissä ns. ulkoisten asiakkaiden kanssa, eli niiden, jotka tulevat meidän upealle kattoterassille tai moderniin lobby-baariin drinkeille. Kattoterassistaan EME tunnetaankin ehkä parhaiten, sillä sieltä näkee tunnelmallisen, yöllisen Katedraalin ja sen kellotornin sellaiselta lähietäisyydeltä, että monet sanovat lähes pystyvänsä koskettaa tätä maailman suurinta katolilaista kirkkoa. Hotellin imagon takia terassille ei saa viedä järjestelmäkameroita tai sinne ei saa nousta naamiaisasussa, tai muussa huomiota herättävässä asussa tai asusteissa.

Nyt odotan vain kauhulla, mitä loppuviikosta tulee kun menen taas töihin ke-su. Ainakin tyttöjen tulisi olla asiakaspalvelutöissä hienoina mekot päällä, sekä korkokengät jalassa to-su pääsiäisen kunniaksi.

Harmi kun täällä ei saa mämmiä vaniljajäätelön kera, kyllä maistuisi! Nyt on ollut muutenkin pikkuisen ikävä Suomeen. Ikävä oikeaa työtä, arkea ja perhettä, sekä ystäviä. Ei ole ollut aikaa löytää edes hyvää kuntosalia, tanssitunteja tai muuta mukavaa ajanvietettä, vaikka ulkona ollaan kyllä oltu lähes joka viikonloppu suomalaisella tyttöporukalla, siis tytöt + Erik.. :D Eikös se kuulu tähän opiskeluelämään?

Bueno bueno, pues ahora a dormir y a soñar con los angelitos... Sin jaleo, porfi ! :)

Moikka taas!

Viettelen vapaapäivää nukkuen, syöden ja lenkkeillen.. Ah mitä luksusta se onkaan niin monen korkokengillä seistyjen työtuntien jälkeen!
Huomenna onkin sitten ohjelmassa toimistolla käymistä, kun tarvitsen lisää työvaatteita. Työvaatteina vastaanotossa on sellainen valkoinen kaavun mallinen tunika, joka ei todellakaan tuo mitään parhaita puolia esille, mutta ei toisaalta myöskään näytä mitään liikaa. Valkoisine housuineen työpuvun saa pestä suhteellisen usein, noin kerran viikossa. Myös kloori tai tahranpesuaine tulee tarpeeseen, sillä usein löydän sieltä täältä punaisia huulipuna-tahroja. Vastaanotossa maalataan huulet punaiseksi aina kello kolmelta iltapäivällä, joka selittää tahrat. ;)

Tällä viikolla olen tehnyt vuoroja respassa ja asiakaspalvelussa. Respassa harjoittelin asiakkaiden uloskirjautumista kollegani Jose Marian kanssa. Hän opetti minulle, kuinka huone laskutetaan ja milloin tulee laskuttaa aisiakasta. Jotkut ovat maksaneet etukäteen tai heitä on laskutettu välitysfirmasta.
Tein itse ensimmäisen check-outin tällä viikolla ja se meni hyvin. Ei saa tietenkään unohtaa kysyä asiakkailta, miten heidän vierailunsa hotellissa on sujunut. Nykyään pyydämme myös sähköpostiosoitteen asiakkailta uloskirjautuessa, jotta voimme lähettää kyselyn jälkikäteen.

Pero ahora,
buenas noches! :)

Etenemistä havaittavissa :)

Minulla on oppimispäiväkirja aina mukana töissä. Olen kirjoitellut sitä käsin hiljaisina hetkinä tai puolestaan hetkinä, jolloin olen tuntenut olevani kaikkien tiellä.
Nyt olen päässyt muuttamaan uuteen asuntoon kahden kuukauden jälkeen. Asunto, jossa asuin ennen oli todella huono hengailua varten: internet ja oleskelutiat puuttuivat kokonaan! Nyt olen pääsemässä vauhtiin tämän blogin kanssa, hieman myöhässä kylläkin, mutta eikös se ole parempi kuin ei milloinkaan ? ;)

Minulla on oma huone, jossa on kirjoituspöytä ja kunnon sänky, sekä ISO vaatekaappi. Matkalaukut odottavat lattialla purkamistaan, kuten tuttua. Tänään ja huomenna on vapaapäivä, joten koulujuttujen ja bailaamisen lisäksi pyhitän ne tottakai huoneen siistimiseen ja organisointiin.

Meillä on Lindan kanssa kämppiksinä kaksi puolalaista tyttöä ja yksi ranskalainen. He ovat ihan mukavia tyyppejä ja kaikki puhuvat espanjaa. Täällä uudessa kämpässä on myös ihana keittiö ja valmisruokien sijaan tekee yhä enemmän mieli laittaa kotiruokaa, kun on kunnolla varustettu keittiö. Me asutaan toisella puolella jokea, Rio Guadalquiviria, joka erottaa Sevillaan kahteen osaan: Keskustaan ja vanhaankaupunkiin, sekä Trianaan, missä me asutaan. Flamencomusiikki ja -tanssi ovat kotoisin Trianasta ja täällä on tunnelmaliset kadut. On kiva sanoa, että tulee Trianasta. :)

Kerron vähän, miten töissä sitten menee...
Olen nyt ollut viimesen kuukauden respassa, ja kuten luitte ehkä aikasemmasta tekstistäni, oppimiseen on tarvittu pitkää pinnaa ja paljon työtunteja, 8 tuntia 5 kertaa viikossa.

Respassa olen tähän asti oppinut miljoonia asioita, tietysti espanjankielen lisäksi: Sanavarastoni on karttunut huomattavasti! Olen ylpeä itsestäni, sillä nyt huomaan jo ymmärtäväni Andalusian aksenttia paljon enemmän kuin ennen, ja yhä harvemmin joudun pyytämään ihmisiä toistamaan lauseita. Kehittymistä olen havainnut kuuntelemisen ja lauseiden tuottamisen lisäksi hotellin tuntemuksessani. Hotellissa on kolme hissiä: Recepción (vastaanotto), Fondo (pääty) ja Spa (hotellin spa:n viereinen hissi). Jokaisen hissin jokaisessa kerroksessa sijaitsevat huoneet ovat niin epäloogisesti järjestetty, että niiden tunteminen on vienyt aikaa ainakin tämän kaksi kuukautta! Nyt vasta osaan heittää lonkalta, mihin huoneeseen noustaan mistäkin hissistä. Missiota huonetuntemuksessa ei ole myöskään helpottanut se, että yhden kategorian huoneita ei ole koskaan kahta samanlaista, vaan neliömetrit ja sisustus sängyn muotoa ja korkeutta myöten vaihtelee joka ikisessä huoneessa.

Tähän on auttanut tietenkin se, että olen tehnyt nyt kolmisen viikkoa töitä asiakaspalvelun puolella, joka pitää sisällään asiakkaiden avustamista ja huoneisiin siirtymistä heidän seuranaan, sekä hotellin promoamista asiakkaille. Tässä tehtävässä saa pukeutua omiin, siisteihin vaatteisiin ja saa pitää korkokenkiä jalassa jos haluaa. Kahdeksan tuntia korkeat korot jalassa juosten portaita ylös alas on kyllä vähän liikaa, joten vaihtelen silloin tällöin kenkiä ergonomian vuoksi.

Näissä tehtävissä olen oppinut aika paljon, miten asiakasta tulee lähestyä ja kuinka heitä tulee puhutella viiden tähden hotellissa. Eilen hotellissa aloitti madridilainen Rafael, joka katsoo, kuinka teemme tehtävämme ja avustaa meitä oikeaoppiseen asiakaspalveluun. Hän opetti minulle ja työharjoittelukollegalleni, kuinka huoneet tulee tarkistaa siivouksen jälkeen ja yleiset tilat, kun käymme viemässä ennen ckeck-in-aikaa (klo. 15) huoneisiin promo-kirjeet ja kolmen ylimmän kategorian huoneisiin tryffelilautasen tervetuliaiskirjeineen. Nämä tulee jättää aina vain siivottuisiin huoneisiin.

Nyt lähdenkin tästä ulos, sillä aurinko paistaa ihanasti. Hasta ahora! Besos :)

Harjoittelun ensimmäinen viikko

Lähtö Sevillaan tapahtui lauantaina 5.1. Ensin lensimme rinnakkaisluokkalaiseni, Lindan kanssa Malagaan, jossa yövyimme yhden yön. Sunnuntai-aamupäivällä otimme junan Sevillaan. Junamatka kesti noin kaksi ja puoli tuntia.

Kun saavuimme Sevilla Santa Justan juna-asemalle iltapäivällä, meitä jännitti. Nyt olisimme taksimatkan päässä uutta työpaikkaamme, Hotel EME Catedralia.

Vastaanotto oli hieman epävarma, ja meitä käskettiin odottaa. Lopuksi selviydyimme meille tarjotun asunnon avaimet ja kartta kädessä takaisin taksiin ja kohti uutta kotia.

Asunto oli jotain aivan järkyttävää ensi näkemältä. Roskapusseja ja pulloja oli kaikkialla, sekä tupakan haju valtasi keittiön, joka oli ainoa yhteinen oleskelutila asunnossa. Sitten saavuimme tyttöjen huoneeseen, joka oli niin pieni, ettemme mahtuneet sinne molemmat yhteensä neljän matkalaukun kanssa. Jouduimme poikien huoneeseen, jossa oli yksi ranskalainen poika lisäksemme.

Aloitin työt ti 8.1. klo 13, kun olimme ensin käyneet hotellin toimistolla Lindan kanssa tapaamassa henkilön, joka vastaa harjoittelustamme. Hän antoi meille työvaatteet ja vinkkejä siitä, minkä näköisenä töihin kuuluisi tulla - huoliteltuna ja siistinä.

Tapasimme hotellin johtajan, Jose Luis Rocan. Vastaanotto oli hieman kylmä ja erittäin ammatillinen. Hän halusi puhua espanjaa ja minä ymmärsin onneksi kaiken, sillä olen aiemmin asunut Sevillassa. Linda ei tosin ymmärtänyt mitään, ja oli aluksi aivan ihmeissään. Huomasin heti kättelyssä, että hotellin johtaja on erikoinen tyyppi. Hän sanoi minulle, että jäisin kääntämään Lindalle kaiken englanniksi, kun hänen vastaavansa saapuisi paikalle kertomaan tulevista työtehtävistä, mutta sitten päättämättömästi sanoinkin, että mene vain, minä jään kääntämään.

Hän ilmoitti myös, että minun pitäisi aloittaa työt tunnin kuluttua ja käydä vaihtamassa vaatteet. Tein kuten käskettiin ja kun saavuin taas paikalle, odottelin hetken. Sitten johtaja vähäsanaisesti ilmoitti minulle, että minun tulee seurata häntä. Menimme hotellin ravintolaan pienessä porukassa, jossa oli uusia ja vanhempia työntekijöitä sekä varauksista että respasta. Jose Luis selitti meille hotellin toimintaperiaatteista, huoneista, hinnoista, designista ja esitteli meille eri kategorioitten huoneita. Kävimme katsastamassa muutaman huoneen ja hän näytti meille, kuinka tulisi käyttäytyä asiakkaiden kanssa, kun saatamme heitä huoneisiin. Johtaja ilmoitti myös meille, että hän on erittäin suora ja aikoo kertoa kyllä, jos jollakin on tukka huonosti tai haisee deodorantti pettänyt. Hän kehui minun espanjankielen taitoani ja olin siitä ylpeä, sillä hän vaikutti siltä, ettei paljon kehuja ilmoille heittele.

Tapaamisen jälkeen pääsin oikeisiin hommiin. Sain työvuorot, jotka tulisivat olemaan ti-pe 12-20 ja la 17-01. Nyt aloitin työt vastaanotossa toisen tytön kanssa. Autan häntä aluksi helpoissa jutuissa, ja observoin mitä respassa tulee tehdä. Minulle sanottiin, että ensimmäinen viikko on varmasti aika tylsä, kun minun tulisi vain katsella ja kuunnella. Puhelimeen en saanut koskea. Varausjärjestelmä on Bird Hotel. Se on aika helppo, heti kun minulle selitettiin mitä mikäkin palkki tarkoitti.

Ensimmäisenä päivänä minulta kysyttiin aika paljon asioita ja minua turhautti, kun en ymmärtänyt mitä ihmiset sanoivat, kun he puhuivat nopeasti Andalusian aksentilla. Jouduin todella paljon turvautumaan työkavereihini. Check-in- aika on klo. 15 ja vuoroni aikana tuli paljon hotellin sisään kirjautuvia asiakkaita. Olin siis paljon tietokoneella, rekisteröimässä asiakkaiden tietoja koneelle, kun työkaverini näytti minulle kuinka se tehdään.

Kerron vähän hotellista, sillä se on upea! Hotel EME Catedral on viiden tähden design hotelli joka sijaitsee samalla kadulla, kun yksi Sevillan tärkeimmistä nähtävyyksistä, Sevillan upea, Euroopan suurin Katedraali. Siitä hotelli on saanut nimensä. Hotellissa on viisi eri huonekategoriaa: Pieni kahdenhengen huone (Habitacion doble pequeña), Standardi (Deluxe) huone, Standardi huone nähtävyyksillä katedraalille (Habitacion doble Deluxe con vistas a la Catedral), Grand Deluxe con vistas (isompi huone nähtävyyksillä) ja Premium con vistas (Sviitti nähtävyyksillä). Hotellissa on 60 huonetta, 2  ravintolaa (Italialainen ja välimerellinen, jossa tarjoillaan espanjalaista ruokaa), 1 baari, 1 kahvila ja upea kattoterassi, josta näkyy suoraan Katedraalille ja sen kellotornille, Giraldalle.

Keskiviikkona 9.1. menin töihin paljon ajatuksia päässäni. Olin juuri saanut paljon uutta tietoa kertarysäyksellä ja sitä ei helpottanut ollenkaan se, että hotellin johtaja ilmoittaa yllättäen, että nyt meillä on kokous. Jouduin siis työntekijöiden kokoukseen heti toisena päivänä. Siellä kaikki laukoivat mielipiteitään hotellin asioista ja johtaja toimi puheenjohtajana. Kokoukseen osallistuivat vastaanottovirkailijat ja piccolot. Hotellissa on myös yksi suomalainen piccolo, Antti. Johtaja kehotti minua olla järkyttymättä näistä kokouksista, sillä sellaisia ne tulisivat aina olemaan ja hän halusi minun olevan niissä mukana. Viiden tähden hotellissa ei ole paljon varaa mokailla. Meidän tulisi hoitaa asiat ja palvella asiakkaat täydellisesti, siksi minunkin tulee olla mahdollisimman paljon mukana kaikessa ja oppia hotellin tavoille mahdollisimman nopeasti.

Torstaina 10.1. hotellin internet ja varausjärjestelmä kaatui noin kolmeksi tunniksi keskipäivällä, onneksi vasta sen jälkeen, kun uloskirjautuneet asiakkaat olivat jo lähteneet. Emme pystyneet kuitenkaan aktivoida uusia avaimia tai sisään kirjata asiakkaita koneelle. Vähemmän harmia onneksi aiheutti se, että heti kahdentoista jälkeen kollegani oli jo tehnyt uudet avaimet, eli jokaisessa huoneessa oli nyt yksi avain. Onneksi nyt on hiljainen kuu ja turisteja on vähän, joten minulla on aikaa opetella asioita rauhassa, sekä työkavereillani on aikaa opettaa minulle uusia asioita. Opettelin muun muassa kirjoittamaan minibaarien kulutuksia ylös ja lähettämään ne sähköpostilla eteenpäin niistä vastaaville henkilöille. Tämä vei minulta aika paljon aikaa ymmärtää, milloin laskutetaan asiakasta ja milloin chekataan vain laskusta, jos asiakas on maksanut kulutuksensa lähtiessään. Toistolla opin ymmärtämään sen muutamassa päivässä.