Minulla on oppimispäiväkirja aina mukana töissä. Olen kirjoitellut sitä käsin hiljaisina hetkinä tai puolestaan hetkinä, jolloin olen tuntenut olevani kaikkien tiellä.
Nyt olen päässyt muuttamaan uuteen asuntoon kahden kuukauden jälkeen. Asunto, jossa asuin ennen oli todella huono hengailua varten: internet ja oleskelutiat puuttuivat kokonaan! Nyt olen pääsemässä vauhtiin tämän blogin kanssa, hieman myöhässä kylläkin, mutta eikös se ole parempi kuin ei milloinkaan ? ;)
Minulla on oma huone, jossa on kirjoituspöytä ja kunnon sänky, sekä ISO vaatekaappi. Matkalaukut odottavat lattialla purkamistaan, kuten tuttua. Tänään ja huomenna on vapaapäivä, joten koulujuttujen ja bailaamisen lisäksi pyhitän ne tottakai huoneen siistimiseen ja organisointiin.
Meillä on Lindan kanssa kämppiksinä kaksi puolalaista tyttöä ja yksi ranskalainen. He ovat ihan mukavia tyyppejä ja kaikki puhuvat espanjaa. Täällä uudessa kämpässä on myös ihana keittiö ja valmisruokien sijaan tekee yhä enemmän mieli laittaa kotiruokaa, kun on kunnolla varustettu keittiö. Me asutaan toisella puolella jokea, Rio Guadalquiviria, joka erottaa Sevillaan kahteen osaan: Keskustaan ja vanhaankaupunkiin, sekä Trianaan, missä me asutaan. Flamencomusiikki ja -tanssi ovat kotoisin Trianasta ja täällä on tunnelmaliset kadut. On kiva sanoa, että tulee Trianasta. :)
Kerron vähän, miten töissä sitten menee...
Olen nyt ollut viimesen kuukauden respassa, ja kuten luitte ehkä aikasemmasta tekstistäni, oppimiseen on tarvittu pitkää pinnaa ja paljon työtunteja, 8 tuntia 5 kertaa viikossa.
Respassa olen tähän asti oppinut miljoonia asioita, tietysti espanjankielen lisäksi: Sanavarastoni on karttunut huomattavasti! Olen ylpeä itsestäni, sillä nyt huomaan jo ymmärtäväni Andalusian aksenttia paljon enemmän kuin ennen, ja yhä harvemmin joudun pyytämään ihmisiä toistamaan lauseita. Kehittymistä olen havainnut kuuntelemisen ja lauseiden tuottamisen lisäksi hotellin tuntemuksessani. Hotellissa on kolme hissiä: Recepción (vastaanotto), Fondo (pääty) ja Spa (hotellin spa:n viereinen hissi). Jokaisen hissin jokaisessa kerroksessa sijaitsevat huoneet ovat niin epäloogisesti järjestetty, että niiden tunteminen on vienyt aikaa ainakin tämän kaksi kuukautta! Nyt vasta osaan heittää lonkalta, mihin huoneeseen noustaan mistäkin hissistä. Missiota huonetuntemuksessa ei ole myöskään helpottanut se, että yhden kategorian huoneita ei ole koskaan kahta samanlaista, vaan neliömetrit ja sisustus sängyn muotoa ja korkeutta myöten vaihtelee joka ikisessä huoneessa.
Tähän on auttanut tietenkin se, että olen tehnyt nyt kolmisen viikkoa töitä asiakaspalvelun puolella, joka pitää sisällään asiakkaiden avustamista ja huoneisiin siirtymistä heidän seuranaan, sekä hotellin promoamista asiakkaille. Tässä tehtävässä saa pukeutua omiin, siisteihin vaatteisiin ja saa pitää korkokenkiä jalassa jos haluaa. Kahdeksan tuntia korkeat korot jalassa juosten portaita ylös alas on kyllä vähän liikaa, joten vaihtelen silloin tällöin kenkiä ergonomian vuoksi.
Näissä tehtävissä olen oppinut aika paljon, miten asiakasta tulee lähestyä ja kuinka heitä tulee puhutella viiden tähden hotellissa. Eilen hotellissa aloitti madridilainen Rafael, joka katsoo, kuinka teemme tehtävämme ja avustaa meitä oikeaoppiseen asiakaspalveluun. Hän opetti minulle ja työharjoittelukollegalleni, kuinka huoneet tulee tarkistaa siivouksen jälkeen ja yleiset tilat, kun käymme viemässä ennen ckeck-in-aikaa (klo. 15) huoneisiin promo-kirjeet ja kolmen ylimmän kategorian huoneisiin tryffelilautasen tervetuliaiskirjeineen. Nämä tulee jättää aina vain siivottuisiin huoneisiin.
Nyt lähdenkin tästä ulos, sillä aurinko paistaa ihanasti. Hasta ahora! Besos :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti